21. helmikuuta 2012

Maggie Stiefvater - Häivähdys


Takakannesta:
Rakkaudella on kahdet kasvot, suden ja ihmisen.

Toukokuussa 2010 ilmestynyt Väristys oli herkkä aloitus vangitsevalle, ihmissusilegendaa raikkaasti tulkitsevalle rakkaustarinalle. Sam ja Grace ovat taistelleet saadakseen toisensa, ja metsä heidän välillään näyttää kadonneen. Pian heidän tulevaisuudelleen lankeaa uusi varjo.

Häivähdys on romaani elämästä odotuksen jälkeen. Se on romaani pojasta jonka sutena viettämät vuodet ovat takana, tytöstä joka menettää ihmisyytensä, ja ystävistä, joiden on opittava suuntaamaan vihansa toistensa hyväksi. Riittääkö vain häive ihmisestä pitämään rakastavaiset kiinni toisissaan?

Sain Stiefvaterin Väristyksen luettua viime marraskuussa, mutta jostain syystä en tarttunut aikaisemmin seuraavaan osaan, vaan luin kaikenlaista muuta välissä. Nyt aukesi kuitenkin sopiva rako tämän sarjan päättämiselle, joten luin Häivähdyksen viime viikolla. 

Alkuun pääseminen kesti hieman, koska jouduin muistelemaan mitä edellisessä kirjassa tapahtuikaan. Pikkuhiljaa menneet tapahtumat palasivat mieleen ja pääsin vauhtiin Häivähdyksen kanssa. Tässä kirjassa Samin ja Gracen lisäksi ääneen pääsivät ihmissudeksi muuttunut Cole ja Isabel, joka oli jonkin verran mukana jo Väristyksen tapahtumissa.

Samin ja Gracen suhde ei oikeastaan tuntunut kehittyvän oikein mihinkään suuntaan ja etenkin Sam oli hieman tylsempi hahmo kuin edellisessä kirjassa. Onneksi mukana olivat Cole ja Isabel, koska he toivat jotain uutta ja erilaista tarinaan. Etenkin Isabelin osuudet olivat mielenkiintoisia lukea ja tykkäsin hänestä henkilönä. Erikoista tässä kirjassa oli Gracen vanhempien suhtautumisen muuttuminen, ja se oli jopa vähän ärsyttävää.

Kirja loppui oikeastaan päinvastaiseen asetelmaan kuin Väristys ja onkin kiinnostavaa nähdä miten viimeisessä kirjassa lopulta käy. Ikuisuus odottaakin jo yöpöydällä vuoroaan, joten saan sujuvasti jatkettua sarjan loppuun.

Lukunäyte, s. 173
     Tunsin luissani, että olin kotona.  
   Olin edennyt vain muutaman metrin, kun aluskasvillisuus rapisi takanani. Sydämeni tykytti kun pysähdyin niin että varpujen suhina ja raksahtelu jaloissani hiljeni. Kuulin taas ääntä, en kauempaa mutten lähempääkään. En kääntynyt, mutta tiesin, että siellä oli susi. En pelännyt, tunsin vain syvää yhteyttä.

Maggie Stiefvater - Häivähdys (alkup. Linger, 2010), 345 sivua, suomentanut Laura Honkasalo, WSOY 2011

15. helmikuuta 2012

Cassandra Clare - Lasikaupunki



Takakannesta:
"Rakkaus ei tehnyt sinusta heikkoa", Jace sanoi. "Se teki sinusta vahvemman."

Äitinsä hengen pelastamiseksi Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin, Idrisin Lasikaupunkiin, ja uhmaa henkensä kaupalla näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea, jota kielletty rakkaus ja palava halu piinaavat pahemmin kuin hän olisi ikinä voinut uskoa.

Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän liittolaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin. Valentinen kerätessä voimia varjometsästäjien tuhoamiseksi, näiden ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Mutta ehtiikö Clary ottaa ajoissa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisistä kohtalon välineistä kolmas?

Sain Lasikaupungin luettua toistamiseen pari päivää sitten, mutta en ehtinyt siitä heti kirjoittaa tänne. Lasikaupunki on ainakin kolmesta ensimmäisestä Varjojen kaupungit -kirjasta suosikkini. Tässä kirjassa juoni kääntyy vihdoin oikeaan suuntaan ja Claryn sekä Jacen taustat hahmottuvat paremmin. Ja tietenkin taistelu Valentinea vastaan huipentuu.

Toki tässäkin kirjassa on muutama negatiivinen puoli. Etenkin kirjan alussa korostuu Claryn äkkipikaisuus ja hänen tempauksensa hieman ärsyttävät. Toisaalta myös yksi Jacen päätöksistä kirjan loppupuolella häiritsee, joten Clary ei ole ainoa, joka tekee huonoja ratkaisuja. Lasikaupungissa tapahtuu myös muutama harmillinen kuolema.

Lasikaupungin luettuani olen samaistunut paremmin Simoniin. Minusta hän on paljon kiinnostavampi hahmo ollessaan vampyyri ja etenkin päästyään yli Clarysta. Vampyyrius tuntuukin jollain tapaa sopivan Simonille, vaikka hänen itsensä on vielä vaikea hyväksyä sitä. Ja Magnus Bane jaksaa aina ilahduttaa minua, hän on loistava hahmo.

Lukunäyte, s. 46
Kun Clary oli kulkenut ensimmäisen kerran portaalin läpi, se oli tuntunut lentämiseltä, painottomalta heittelehtimiseltä ilman halki. Tällä kertaa hänestä tuntui siltä kuin hän olisi joutunut keskelle pyörremyrskyä. Ulvova tuuli riepotteli häntä ja tempaisi hänen kätensä irti Luken kädestä, ja hänen kurkustaan karkasi kirkaisu. Hän putosi kieppuen mustan ja kullan sekaisen kurimuksen läpi.

Cassandra Clare - Lasikaupunki (alkup. City of Glass, 2009), 480 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Otava 2011

10. helmikuuta 2012

Ylioppilaskirjoitukset

Lähde: MTV3

Hieman ohi aiheen, mutta kirjoitukset alkoivat tänään äidinkielen tekstitaidon kokeella. Kevään 2012 tekstitaidon koe näytti tältä. Itse vastasin kysymyksiin 1, 3 ja 5. Hieman ärsytti, että viidestä kysymyksestä kolme liittyi tuohon novelliin, koska se oli noista teksteistä hankalin. 1 ja 5 kysymyksiin sain kirjoitettua mielestäni aika hyvät vastaukset. 3-kysymyksen vastauskin menetteli, vaikka sen kanssa tuhraantui eniten aikaa.

Ensi viikolla on sitten englannin kuuntelu, jonka jälkeen on penkkarit ja lukuloma alkaa virallisesti. Maaliskuussa jatkuu äidinkielen esseekokeella, englannilla, pitkällä matematiikalla ja fysiikalla. Kirjoitusten takia on muun kirjallisuuden lukeminen jäänyt vähän hitaammalle vaihteelle, vaikka ennemmin lukisin jotain muuta kuin koulukirjoja. Intouduin muuten pari päivää sitten kirjoittamaan itsekin jonkunlaista tekstiä. Saa nähdä miten sen kanssa käy.


1. helmikuuta 2012

Beth Revis - Matka alkaa


Kansilehdestä:
Hyinen matka kohti tuntematonta alkaa

Avaruusalus Varjelus lähtee viemään tiedemiehistä ja asiantuntijoista koostuvaa retkikuntaa kohti kaukaista planeettaa. Mukana aluksella ovat myös 350 vuodeksi syväjäädytetyt Amy ja hänen vanhempansa. 

17-vuotias Seuraaja on asunut Varjeluksella koko ikänsä ja hänelle Aurinko-Maa on vain kaukaista historiaa. Kun Seuraaja valmistautuu tulevaan tehtäväänsä aluksen johtajana, hän löytää alukseen kätketyt ihmiset - ja punatukkaisen Amyn.

Kun Amy herää 50 vuotta liian aikaisin, niin selviää, että myös muiden syväjäädytettyjen henki on uhattuna. 

Tämä kiinnitti kirjakaupassa huomioni jo pelkästään upealla kansikuvallaan. Takakannen ja kansilehden luettuani, olin jo innoissani kyseisestä kirjasta. Sainkin kirjan yllättävän nopeasti kirjastosta itselleni ja päivässähän tämä tuli luettua. Mihinkään muuhun ei pystynyt keskittymään enää ensimmäisen sivun käännettyään.

Sci-fiä ei ole tullut viime aikoina luettua, enkä muutenkaan innostu liian 'sekavasta' sci-fistä: Star Warsitkin katson mieluummin elokuvina. Across the Universe - Matka alkaa olikin vähän kevyempi lajityyppinsä edustaja.Siinä oli mukana vähän dystooppisiakin pirteitä ja pienen pieni muren romantiikkaa. Mutta varmasti tästäkin kehittyy kunnon rakkaustarina seuraavissa osissa. Tykkäsin myös siitä, että kerronta tapahtui sekä Amyn että Seuraajan näkökulmasta.

Kirjan idea matkasta uudella planeetalle on kiehtova. Avaruusalus Varjelus on kuin pieni valtio, mutta Amylle se aiheuttaa vain klaustrofobiaa ja hämmennystä. Varjeluksen elämä hämmensi kieltämättä minuakin, ennen kuin sille saatiin tarkempia selityksiä. Pidin Seuraajasta henkilönä, mutta Amy jäi ainakin vielä hieman etäisemmäksi. Muutenkin näiden kahden päänsisäisisä ajatuksia olisi voinut selvittää vähän laajemmin. Sivuhenkilöistä etenkin Harley jäi mieleen, mutta myös Orion herätti kiinnostusta alussa.

Tähän sarjaan odotan jatkoa innolla ja toinen osa A Million Suns onkin ilmestynyt jokin aika sitten englanniksi. Suomennosta on varmasti luvassa myöhemmin.

Lukunäyte, s. 63
Hän on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt, mutta myös omituisinta. Hänen ihonsa on kalpea, melkein läpinäkyvän valkoinen, enkä usko että se johtuu pelkästään jäästä. Asetan käteni lasiarkun kannelle hänen sydämensä yläpuolelle. Ihoni on kuin tumma varjo hänen valkeutensa yllä.

Beth Revis - Matka alkaa (alkup. Across the Universe, 2011), 400 sivua, suomentanut Outi Järvinen, Otava 2012

Cassandra Clare - Tuhkakaupunki

 
Takakannesta:
"On olemassa rohkeuden riimuja. Mutta ei mitään, mikä veisi pois pelon", Jace sanoi. "Pystytkö luomaan sellaisen, Clary?"

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine, saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.

Mutta pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin...

Tuhkakaupungin luin ensimmäistä kertaa jo viime syksynä, mutta tämäkin tuli luettua uudelleen viime viikolla. Periaatteessa tykkään tästä enemmän kuin Luukaupungista, mutta periaatteessa en. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, mutta tässä on ehkä muutama plussa enemmän.

Ensimmäisellä lukukerralla tässä häiritsi eniten Claryn ja Jacen vastapaljastunut sisaruus. Silloin se pisti suorastaan vihaksi.Toisella kerralla pystyin ohittamaan sisaruuden ja keskittymään paremmin muihin henkilöihin ja tapahtumiin. Simonin vampyyriksi muuttuminen ei tullut suurena yllätyksenä, koska se on paljastettu jo takakannessa, mikä on vähän tyhmää. Minusta vampyyrin elämä sopii Simonille: hän on oikeastaan kiinnostavampi vampyyrina kuin ihmisenä. Muista henkilöistä mieleen jäivät ihmissusityttö Maia sekä aina niin ihana velho Magnus Bane.

Tapahtumiltaan Tuhkakaupunki ei ole niin hyvä kuin edeltäjänsä. Klaavin ja Inkvisiittorin toiminta on ehkä turhan radikaalia eikä Marysen yhtäkkinen epäluottamus Jacea kohtaan tunnu kovin uskottavalta. Lopun tapahtumat jäivät ehkä vähän puolitiehen. Siellä olisi voinut olla vielä jotain lisää. Yleisesti ottaen kirja on kuitenkin hyvää jatkoa Luukaupungille.

Olen tässä pohtinut, pitäisikö odottaa neljännen kirjan (City of Fallen Angels) mahdollista suomentamista vai lukea se kevään aikana englanniksi. Suommennoksesta ei ainakaan toistaiseksi ole tullut mitään tietoa, joten englanniksi lukeminen varmaan kannattaa. Sarjan viideskin kirja (City of Lost Souls) on tulossa jo keväällä, joten sekin täytyy lisätä luettavien listaan. Kuuleman mukaan Claren toisen sarjan, The Infernal Devices, päätöskirja Clockwork Princess lykkääntyy syyskuuhun 2013. Turhan pitkäksi venyy tämäkin odotus.

Lukunäyte, s. 72
    Luke karautti kurkkuaan. "Suurin osa nefileistä käy läpi moniasteisen koulutuksen ennen kuin he saavat merkkejä. En suosittelisi niiden hankkimista ennen kuin olet saanut jonkinlaista opetusta. Ja on tietenkin oma asiasi, haluatko edes mitään sellaista. On kuitenkin yksi asia, joka sinulla pitäisi olla. Jotain mitä jokainen varjometsästäjä tarvitsee."
    "Röyhkeä, sietämätön asenne?" Simon ehdotti.
    "Steele", Luke sanoi. "Jokaisella varjometsästäjällä pitäisi olla steele."
    "Onko sinulla steele?" Clary kysyi yllättyneenä.

Cassandra Clare - Tuhkakaupunki (alkup. City of Ashes, 2008), 399 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Otava 2010